Eilen illalla, Helsingin Sanomat julkaisivat artikkelin joka käsittelee nettikiusaamista, joka on kuulemma lisääntynyt. Ja se on totta. Nettikiusaamista voi löytää monesta paikkaa. Yksi niistä paikoista, yllätys yllätys, voi olla Facebook.
Mutta miksi kukaan edes vaivautuu julkaisemaan toisesta kuvia, tai videoita? Mikä idea siinä on? Idea siinä on, että siinä ei ole ideaa. Mielipahaa vain kummallekkin. Tekijälle se voi olla hetken mielihyvää, mutta entäs, jos hänet saadaankin kiinni siitä? Toisesta ei saisi laittaa mitään internettiin, kysymättä lupaa. (Tekijänoikeuslaki)
"HS:n haastattelemien rehtoreiden mukaan asiaa pyritään pitämään kouluissa esillä, ja nuorille annetaan mediakasvatusta."
- Tämä on hienoa, mutta eniten nuorten pitäisi itse huolehtia omasta nettikäyttäytmisestään. Mitä sinne laittaa, tai ei laita. Kaikkea ei tarvitse julkaista kaikkien nähtäväksi.
Myöskin, jos nuori, tai kuka tahansa kohtaa nettikiusaamista itseään kohtaan. Kannattaisi ensin itse yrittää lopettaa se, jos siihen on mahdollisuus. Jos ei, kannattaisi pyytää apua joltakin.
- Minun kantani siis asiaan on, että nettikiusaaminen EI ole hyvä asia. Se voi olla pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen.
Tuon HS artikkelin löytää myös 15.4 julkaistusta Hesarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti